Kalevan pajasta

Lauri Sillanpää

Toivo Kallio rakensi Kalevan pajan vuonna 1924, mutta myi sen melko pian Arvo Grönforssille. Toivo muutti Perniöön Kosken kartanoon sepäksi. Seppä Arvo oli vitsimies, teki aina pieniä kujeita. Kyysilän myllärillä oli tapana nojata pyörivään voima-akseliin, niinpä Arvo myllyssä töissä ollessaan löi meisselillä hampaita akseliin. Myllärin taas nojatessa akselin hampaat tarttuivat myllärin vaatteisiin, jolloin mylläri lähti pyörimään. Arvo hätääntyi ja suoksi sulkemaan tammen, vaikka koneet olisi voinut pysäyttää lähempääkin.

Grönfors piti pajaa viisi vuotta, sen jälkeen hän muutti Kanadaan. Vuonna 1930 pajan osti Toivo Kallion Aarne-veli. Tätä ennen Aarne oli ollut apuna Grönforsilla. Seppä valitteli pajan huonoa kannattavuutta ja ehdotti Aarnelle pajan ostoa. Naapuritalojen isännät tulivat takaajiksi. Takauksen ehtona kuitenkin oli, että Aarne tekee isäntien tarvitsemat sepäntyöt – silloin ei lainanmaksullakaan olisi niin kiire. Sen aikaisia sepäntöitä olivat mm. hevosen kengitys, rekien raudoitus sekä kärrynpyörien teko ja raudoitus.

Kärrynpyörän vanteen päälle laitto tapahtui niin, että laitettiin puuklapeja rinkiin palamaan, näiden päälle asetettiin vanne kuumenemaan. Tämän jälkeen vanne vedettiin pyörän päälle ja jäähdytettiin vedellä, jolloin vanne kiristyi. Aarne teki myös puuosat.

1930-luvulla tuli yleisesti käyttöön hitsaus, joka silloin tapahtui karbiidilla. Vuonna 1938 Kalevan pajaan ostettiin kaasuhitsilaitteet.

Vuonna 1937 Aarne jäi voimasiirron vauhtipyörän väliin. Onnettomuudessa Aarnen jalka meni kokonaan poikki. Ensimmäisen lääkärin arvio oli, ettei jalka pysty pelastamaan. Toinen lääkäri kuitenkin kipsasi ja paikkasi jalan, vaikka myöhemmin arvioikin, että jalka pitää katkaista. Aarne ei kuitenkaan antanut periksi. Jalka parani, ja Aarne käveli jalalla 50 vuotta – hyvin kelpasi vuonna 1939 myös sotaan.

Mainokset