Surulaulu

Surulaulu järkyttävästä onnettomuudesta Toikkalan ylikäytävällä 1938

Anne Summa

Arkkiveisu/arkkiviisu oli laulu, joka kertoi merkittävistä tai oudoista tapahtumista (kuten Titanicin tuho, luonnonmullistukset, rikokset, onnettomuudet, sodat) tai henkilökohtaisista kokemuksista. Arkkiveisut toimivat tiedonvälittäjinä ja maailmankuvan muokkaajina. Runomitta ja melodia auttoivat laulajaa muistamaan tapahtumat. Näin arkkiveisut saattoivat levitä laajallekin suusta suuhun myös lukutaidottoman kansan parissa. Arkkiveisut syntyivät Saksassa 1400-luvun lopulla, Suomen varhaisin arkkiveisu on vuodelta 1622. Perinne jatkui aina 1930-luvulle saakka.

Arkkiveisut olivat koko-, puoli- tai neljännespainoarkin suuruisia lehtisiä, jotka sisälsivät yhden tai useamman veisun. Myyjät kaupustelivat niitä markkinoilla, väenkokouksissa ja kirkonmäillä laulaen veisun kertaalleen läpi mainosmielessä. Ne oli yleensä sovitettu johonkin tunnettuun sävelmään, kuten virteen, jotta ne oli helppo oppia. Arkkiveisut korostivat säätyeroja ja niiden pysyvyyttä. Arkkiveisuissa oli usein käskevä tai ojentava sävy. Ne olivat sivistyneistön rahvaalle kirjoittamia opetuksia, joissa edellytettiin ahkeruutta ja kuuliaisuutta. Työ olikin onnettomuuksien ohella keskeinen arkkiveisujen aihepiiri ja esittämisympäristö. Veisut tarjosivat rahvaalle opetusta ja ajanvietettä fyysisen työn lomaan.

Suomessa arkkiveisuja kirjoittivat etupäässä papit tai muut oppineet miehet, jotka olivat ammattinsa puolesta rahvaan kanssa tekemisissä. He muotoilivat sanansa yleisönsä karkeana pitämään elämäntyyliin ja älylliseen kompetenssiin soveltuviksi. Antikvariaatista osui käsiini oheinen surulaulu joka kertoo kaameasta auto-onnettomuudesta, joka tapahtui 14.2.1938 Toikkalan ylikäytävällä Paimiossa. Onnettomuudessa sai surmansa kaksi matkustajaa ja toistakymmentä loukkaantui.

Frans Emil Lehto (29.5.1868 Vehmaa – 27.5.1938 Turku) oli lyseon rehtori, pappi ja runoilija. Hän kirjoitti myös surulauluja ja kuului Otto Andersin Oy:n kirjapainon julkaisemiin kirjailijoihin, joten mahdollisesti hän on tämän Toikkalan onnettomuuden surulaulun kirjoittajaksi mainittu F.L.

Lehtinen on taiteltu neljään osaan ja se sisältää kolme runoa/laulua – suru- ja muistosanat, varoitussanoja sekä rukouslaulun.

Mainokset