Nuoruusmuistoja

Nuoruusmuistoja

Annikki Lundmarkin muistoja kirjannut Riitta Lindqvist

Koiviston Lauri Mäkelä tarhasi monien muiden touhujensa ja toimiensa ohella myös mehiläisiä. Eräänä juhannusaattona mehiläisparvi pääsi karkuun. Isä-Lauri oli silloin Kauhaisissa töissä, ja Annikki lähti kiireesti viemään sanaa polkupyörällä. Kiireen tohinassa hän kaatui pyörällä kauhaisten mäessä niin, että vielä vanhankin on jälki polvessa. ”Sillon tais jäärä Peuraniämee menemät”, Annikki naurahti.

Juhannuksena nuorisolla oli näet tapana mennä juhannusta viettämään Peuraniemeen. ”Kuorma-autol mentti ja kovi auto keikkus, kun tiät oli epätasassi. Koivut oli lavan kulmis.” Autolla päästiin Tuuvalaan Alastalon kohdalle, ja siitä käveltiin rantaan. Yleisölennätyksiäkin oli joskus ohjelmassa. Juhannusjuhlista tultaessa Annikki oli yötä Vistalla Lepolassa, jossa asuivat isän serkut Ida Villisi, Villisten Alitalon entinen isäntä/emäntä ja hänen sisarensa Miina.

Myös Piikkiön Jauhosaaressa käytiin juhannusjuhlissa, mutta ”siäl oli kauhiast juappoi ja sit ei sinne enä mentykkä”.

Annikki ei muistanut käyneensä latotanssseissa, mutta vuonna 1918 syntynyt Lempi-serkku, Villisten Ylitalon tytär, muisti, että gramofoni oli ladon nurkassa ja ”pöly lens, ku kovin tanssattii”. Ainakin Ristkankareen makasiinissa, Villisten mäkeä vastapäätä, oli tansseja. Annikki kiusoitteli Lempiä nauraen: ”Lempi meni joskus salaa ja kiipes ikkunast ulos”. Lempi itse ei tätä tietenkään ”muistanut”! Meno saattoi joskus yltyä hurjaksikin. Tanssipaikan vanha isäntä oli joskus viinapäissään hermostunut nuorison menoon ja uhannut pyssyllä. Lempin serkku ja kasvattiveli Volter oli rauhallisena miehenä saanut mieheltä aseen pois ja tilanteen rauhoittumaan.