Paimion susisurma

Viime vuosina on ympäri Suomea – ja siis myös Varsinais-Suomessa – noussut esille susien aiheuttama uhka erityisesti kotieläimille, mutta myös ihmisille. Monta kertaa on kuitenkin myös todettu, että susien aiheuttamia ihmisten kuolemia ei ole Suomessa tapahtunut yli sataan vuoteen. Varsinais-Suomessa koettiin kuitenkin varsinaista susihysteriaa 1880-luvun alussa, jolloin 22 lasta kuoli susien surmaamina. Yksi näistä susisurmista tapahtui Paimiossa.

Lastensurmapaikat 1880-81
Kuvan lähde:  www.madwolfproductions.com/kartta_1880_81

Eufrosyne Juhantytär oli syntynyt kesäkuun viimeisenä päivänä 1855 Paimion Vähäheikoisissa. Aikuistuttuaan hän toimi piikana useissa Paimion itäosien (mm Ala-Kalevalla, Tomerolla, Kyysilässä ja Evaisissa) taloissa. Ollessaan piikana Evaisten kylän Ylimmäisen talossa hän synnytti 20. toukokuuta 1876 aviottoman tyttären Ida Karoliinan.

1880 Eufrosyne oli piikana Paimion kirkonkylällä Vistan Paltan talossa. Tytär Ida oli lokakuun kuudentena päivänä ollut muistitiedon mukaan kahden muun lapsen kanssa paimenessa Tomeron kylän ulkoniityllä Taatilassa. Suden nähdessään lapset olivat lähteneet juoksemaan karkuun. Lapsista pienin, Ida, oli kuitenkin jäänyt muista jälkeen ja jäi lopulta suden surmaamaksi.

Surmapaikka on paikallistettu muistitietojen pohjalta Kalevantien ja Korvenalantien risteykseen.

Surmapaikka_Paimio
Surmapaikka sijaitsee lähellä entistä Kalevan koulua  (arvioidun surmapaikan osoite on Korvenalantie 645). Kuvan lähde: www.madwolfproductions.com/lastensurmapaikat_1. Ida oli siis järjestyksessään 7. suden surmaamista lapsista Varsinais-Suomessa vuosina 1880-81.

Paimion seurakunnan rippikirjassa Idan kohdalle on merkitty ”suden tappama, puoliksi syöty”. Asia ja kuolinpäivä on varmennettu myös seurakunnan kuolleitten luettelossa.

Ida Karoliina_rk Paimio
Paimion rippikirja, 1872-1881, s 446
Ida Karoliina kuolleitten luettelo 06101880
Paimion seurakunta, Kuolleitten luettelot 1856-84, sivu 91

Tuon ajan lehdistössä kirjoitettiin tuolloin paljonkin susisurmista Varsinais-Suomessa. Idan kuolemasta uutisoitiin mm Sanomia Turusta -lehdessä 10 päivää (16.10.) surmapäivän jälkeen.

Sanomia Turusta 16101880

Seura-lehdessä kirjoitettiin vuonna 1979 iso, kolmiosainen artikkelisarja (numerot 40-42/1979) näistä Varsinais-Suomen susisurmista. Paimion tapauksen osalta oli haastateltu myös kyläläisiä, jotka kertoivat tapaukseen liittyviä muistitietoja. Yhden tiedon mukaan puoliksisyödyn Idan jäännökset kannettiin lapiolla pois niityltä. Niinikään muistitiedon mukaan äiti Eufrosyne tunnettiin paikkakunnalla sen jälkeen nimellä ”Susi-Siina”. Itse hän ei ilmeisesti tuosta nimityksestä kuitenkaan pitänyt.
Seuran artikkelissa todettiin, että Paimion susisurman osalta on muihin vastaaviin  tapahtumiin nähden eniten epäselvyyttä, mm kirkonkirjoen tiedoissa. Kuten yllä mainittiin, niin niissä ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan ristiriitaisuuksia.

Susien aiheuttama pelko johti erilaisiin toimenpiteisiin, mm tapporahojen maksamiseen, sudenkaatamiseen erikoistuneiden ampujien palkkaamiseen sekä sudenkuoppien rakentamiseen. Paimioonkin kaivettiin ilmeisesti useita sudenkuoppia. Seuran artikkelissa oli kuva Tomeron kylässä yhä näkyvillä olleesta sudenkuopasta.

Sudenkuoppakuvat_Seura
Vasemmalla Einari Sillanpää sudenkuopassa, joka sijaitsee Tomeron kylässä. Oikealla sudenkuopan rekonstruktio Halikon kotiseutumuseosta. Susia houkutteleva saalis asetettiin keskelle tolpan päähän ja kuoppaan pudonnut susi hakattiin seipäillä kuoliaaksi. Kuva: Seura 40/1979.

Tuo samainen sudenkuoppa löytyy yhä Paimiosta Oinilan asuinalueen laitamilta. Kuopan vierestä löytyy myös Susihaudantie. Hauta sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Idan surmapaikasta.

Sudenkuoppa 2016

On esitetty erilaisia arvioita siitä kuinka monta eri sutta näiden 1880-luvun alun surmien taustalla oli. Yleinen arvio on päätynyt susipariskuntaan, joista toisen tiedetään olleen vanha, heikkokuntoinen naaras. Joissain arvioissa, susia on arveltu olleen kolme. Ja mahdollisesti juuri Paimion surma olisi tämän kolmannen suden aiheuttama (katso www.madwolfproductions.com/tappajasusi).  Tätä teoriaa tukee se, että Idan surmapäivää seuranneena päivänä eli lokakuun 7. päivänä 1880 suden surmaamaksi joutui viisivuotias Serafina Alexandra Granfors Laitilan Koveron kylässä. Suden tiedetään kyllä kulkevan 80 kilometriäkin vuorokaudessa. Matka Paimion ja Laitilan surmapaikkojen välillä lienee juuri tuota samaa luokkaa. Mutta ehäpä kuitenkin oli kyse eri susista?

Noin kaksi viikkoa Paimion surman jälkeen susi hyökkäsi naapuripitäjän Halikon Vaskiolla Ida Elina Juhontyttären kimpuun. Tämä Ida jäi kuitenkin henkiin, kun naapurin renki osui paikalle ja hätisti suden tiehensä. Vaskion Ida sai elinikäiset vammat, mutta eli kuitenkin lähes 90-vuotiaaksi ja on myös omin sanoin kertonut kohtaamisestaan suden kanssa. Hän tuli paikkakuntalaisten kesken tunnetuksi Susi-Iitana. Paimion ja Halikon tapahtumapaikkojen etäisyys on vain noin 15 kilometriä.

Edellä mainitusta susipariskunnasta naaras joutui metsästäjäjoukon ampumaksi talvella 1882 Nousiasissa ja uros kuoli hieman myöhemmin Mynämäellä syötyään myrkytettyä haaskaa. Tämän jälkeen ei siis tiedetä ihmisiin kohdistuneita susisurmia Suomessa tapahtuneen.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s